lauantai 2. kesäkuuta 2018

NUTS Karhunkierros 53k 26.5.2018: Maaliin komiasti, mutta ihan tavoitteeseen ei päästy





Saapuminen maaliin. Kuva: @onevision / Juha Saastamoinen


Valmistautuminen

Tänä vuonna osallistuin jälleen kerran 53 kilmetrin matkalle NUTS karhunkierros tapahtumassa  Aiemmin olen juossut kyseisen matkan vuosina 2015 ja 2016. Molemmilla kerroilla olen kokenut matkan haastavaksi ja ongelmiltakaan ei ole vältytty matkan aikana. Odotuksena olikin josko tällä kertaa kaikki menisi nappiin.

Koko talven olen pystynyt harjoittelemaan hyvin terveenä ja määrällisesti talvenaikana on juoksukilometrejä kertynyt n. 300-400 km per kuukausi. Suurimman osan kilometreistä olen talven aikana juossut lumisilla poluilla. Lumen sulettua juoksin sitten paljon teknisillä poluilla, koska olen ne aiempina vuosina kokenut karhunkierroksella haasteelliseksi. Kävin testaamassa kevään aikana kuntoa lyhemmissä juoksutapahtumissa ja kohtalaisen hyvään vauhtiin pääsinkin  jo Oulutailcupin Hiirosen ja Köykkyrin osakilpailuissa.

Kisaa edeltävät kolme viikkoa tein saunan ja kylpyhuoneen pintaremonttia töiden ohessa ja sinä aikana juoksukilometrit jäivät melko vähäiseksi. Ajattelin, että eipä se haittaa tulee ainakin kevenneltyä ja palauduttua riittävästi kisaan. Viimeisellä viikolla tankkasin totuttuun tapaan Maltoa tiistaista torstaihin normaaliravinnon lisäksi ja perjantaina palasin sitten normiravintoon. Perjantaina alkoi olla sitten vähän tankkauspöhnä olo ja tiukkaa teki, että sai syötyä normaali ruoka-annokset.

Ajelin Rukalle perjantaina iltana töiden jälkeen ja kävin hakemassa numerolapun sekä majoituin rauhalliseen mökkiin saukkolammen rannalla. Mulle kisaan valmistautuminen toimii paremmin näin eli mahdollisimman vähän muuta pöhinää ympärillä. Lämmitin illalla saunan ja pakkailin varusteet kisaa varten. Vielä viimeisenä iltanakaan en ollut varma juoksenko kisan Hokaoneonin vaimennetummalla Speedgoat2:lla vai vähemmän vaimennetulla enemmän kisakenkä lestillä varustetulla Evojawz:lla. Molemmat olin todennut harjoituksissa hyväksi eli positiivinen ongelma oli kuitenkin kyseessä.  Kaiken piti olla valmista seuraavan päivän kisaa varten ja yritinkin sitten nukkua. Liian paljon asioita pyöri kuitenkin mielessä ja uni ei meinannut millään tulla.

Yöllä vessassa käydessä huomasin, että juomarakon puruventtiili vuoti vettä ja oli kastellut juomaliivin osittain likomäräksi. Niinpä pakkailin juomaliivin uudelleen ja jätin juomarakon kokonaan pois. Suunnitelmat meni juomisen osalta vähän uusiksi, ajattelin pärjätä kahdella puolen litran juomapullolla, toiseen pistin urkkajuomaa ja toiseen vettä. Pakkailun jälkeen yö jatkui melko levottamasti, jännitystä oli selvästi ilmassa. Onneksi edes muutaman tunnin sain nukuttua sen jälkeen kun olin siirtynyt sängyltä sohvalle koisimaan.
Mökki saukkolammen rannalla
Kisavarusteet

Kisapäivä

Aamulla heräilin hyvissä ajoin ja keitin kahvit  ja aamupuurot. Eipä siinä enää oikein mikään maistunut, mutta söin kuitenkin jonkin verran ja join aamukahvin lisäksi urheilujuomaa. 

Saavuin kisa-alueelle hyvissä ajoin ja ehdin näkemään 160 kilsan voittajan maaliintulon. Aivan huikea oli Antin juoksu ja tuloksena oli uusi perusmatkan ennätys karhunkierroksella. Linja-autolla matkattiin sitten jo totuttuun tapaan kohti Oulangan luontokeskusta. Matkalla ehdin jutella ja vaihtaa ajatuksia uuden tuttavan kanssa. Siinä kisajännityskin sitten hieman helpotti. Oulangalla sitten odoteltiin lähtöä jonkin aikaa ja katseltiin ja kannustettiin ohitse meneviä pitemmän matkan ultraajia. Muutamia tuttujakin ehdin näkemään, mutta vaikka kuinka koetin katsoa niin en siellä kuitenkaan kovin monia tuttuja kasvoja löytänyt :-).

Aurinko paistoi enteilevästi lähtökaaren yläpuolella. Lämpöä oli luvassa

Viimein kokoonnuttiin lähtöalueelle, jossa oli hyvä ja rento tunnelma. Mennään metsään polkujuoksukiertue oli myös tsemppamassa ja saattelemassa meidät liikenteeseen. Viimein kuului ..5,4,3,2,1 ja sitten mentiin. Heti alusta pääsin juoksemaan hyvää ja reipasta, mutta rentoa vauhtia. Alussa kilometrit taittuivat  n. 5 minuutin keskivauhdilla. Oulangalta, kun lähdetään liikenteeseen polku onkin nopeaa ja helposti juostavaa, jossa ei vaadita vielä niin paljon teknistä osaamista. Heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen otin ensimmäisen geelin, ettei vain energiat pääsisi loppumaan matkan aikana. Juomaa join pienin hörpyin vähän väliä ja suolatabletin noin tunnin välein. Tällä tavalla Nuts Pallas meni hyvin viime kesänä ja ajattelin, että tämän pitäisi toimia tälläkin kertaa. Jossakin vaiheessa sykevyö alkoi tippua vyötärölle. Annoin sen sitten olla, eipä tuota sykettä kuitenkaan tulee juostessa seurattua. Vasta juoksun jälkeen tulee analysoitua miten syke on käyttäytynyt lenkin/kilpailun aikana. Kitkajokivarrelle saavuttaessa juoksu ja tekniset alamäet sujui paremmin kuin aiempina vuosina, huomasin, että ainakin jotakin kehitystä on tapahtunut. Toki kitkajokivarren vaativa maasto vaati myös veronsa, mutta antoi myös raitista vettä tyhjentyneisiin juomapuolloihin sekä tarjoili upeita jokirantamaisemia.

Ensimmäiselle huolto paikalle Basecamppiin saavuin vielä ihan hyvävoimaisena, joskin reidet oli jo vähän antaneet merkkejä tulevasta. Tein pikaisen huollon, söin vähän banaania sekä täydensin juomapullot, toisen vedellä ja toisen urkkajuomalla. Vauhti alkoi olla jo hieman hitaampaa, mutta pystyin kuitenkin vielä juoksemaan, joskin pienemmätkin ylä ja -alamäet alkoi olla haasteellisia. Nopeampia  31 kilometrin juoksijoita alkoi vähitellen tulla takaa kovaa vauhtia ohitse. Iso kumpuvaaraa lähestyttäessä väliin mahtui jo pitkiäkin kävelypätkiä, kun väsymys alkoi painoi etureisilihaksissa ja muutenkin. Koetin tankata lisää energiaa ja nestettä ja säästellä voimia, koska tiesin, että vaativat nousut olisi vasta edessä päin. Välillä kyllä mietin väymyksen iskiessä: "Minkä takia minä taas olen täällä rämpimässä". Mieleen palasi aikaisempien vuosien könyilyt kaikkine kaatumisineen ja muine vaikeuksineen.  Kanssakilpailijoilta saaduista lisätsempeistä sain kuitenkin lisää voimaa jatkaa eteenpäin ja joidenkin kanssa jutellessa huomasin, että samanlaisia tuntemuksia on muillakin, reidet kramppaa ja suolasta, energiasta ja juomasta ei tunnu olevan apua. Mietin kyllä siinä kisan aikana, että vikaa täytyy olla sitten jossain muualla eli reisiin tarvitaan lisää potkua..

Konttaiselle saavuttaessa lähdin kapuamaan huippuakohden, hitaasti, mutta melko varmasti. "I love this" reittiopaste sai hymyn huulille, vaikka tunne olikin juuri päivastainen. Hyvin se nousu kuitenkin meni ja laskukin huoltoon sujui jotenkin, vaikka porukkaa menikin runsaasti ohi myös laskussa. Mutta eihän se ihme, kun alussa meni aikaa keskimäärin 5 min kilometrille niin nyt siihen kului keskimäärin n. 12-13 min. Konttaisen huoltopaikalla tankkasin banaania ja suolakurkkua sekä täydensin pullot vedellä. Siitäpä sitten jatkettiinkin kohti valtavaaraa. Valtavaaran valehuiput yllätti taas kerran, vaikka pitäisikin olla jo muistissa. Monta kertaa sai nousta ylös ja alas ennenkuin pääsi valtavaaran huipulle. Sieltä pääsikin sitten jo suuntaamaan katseen Rukalle. Näyttää, että maali alkaa jo olla lähettyvillä, mutta tiesin kyllä, että matkaa on vielä jäljellä.


Tunturimaisemia


Energiat alkoi olla vähissä ja pahaolokin alkoi vaivata. Jotain pitäisi syödä, mutta mikään ei oikein maistunut. Oksennuskin meinasi tulla, kun yritin syödä jotain. Yökötys meni kuitenkin ohitse ja pystyin jatkaamaan matkaa. Jonkin ajankuluttua perästäkin kuului samanlaisia yökötyksen ääniä, joten sitäkin tuntui olevan liikenteessä. Hitaasti kiiruhtamalla saavuin lopulta viimeiseen pitkään nousuun, jonka pääsin nousemaan ylös tasaiseen tahtiin pysähtymättä. Helpotuksen tunne oli Rukan huipulla, kun edessä olisi enää viimeinen alamäki. Siinä saavuttaessa soratielle löytyi sitten jostakin sen verran potkua, että etenin viimeisen alamäen juosten maaliin saakka. Väsynyt oli ilme ennen maaliviivaa, mutta nostin kuitenkin käden ylös maaliviivaa ylittäessä sen merkiksi, että jälleen yksi vaativa polku-ultra on suoritettu ja on sitä syytä vähän tuulettaakkin :-)


Maalissa. Kuva: @onevision/ / Juha Saastamoinen




Maaliintulonkruunasi tietenkin se kun sai vielä onnittelut ja mitalinkin kaulaan. Vielä helpottuneempi olo oli, kun urakka oli pääsi istahtamaan ja hengähtämään. Pahaolo ei kuitenkaan hellittänyt. Istuin siinä jonkin aikaa naamavalkoisena ja koetin vaihtaa vielä kuulumisiakin kanssakilpailijoiden kanssa. En uskaltanut alkaa syömään mitään, koska kokoajan oli se tunne, että jotain voi olla tulossa pihalle. Hain pikaisesti parkkihallista varustepussin ja ajelin mökille. Heti mökille saavuttaessa kävin oksentaan ennenkuin pystyin alkaa tankkaamaan mitään. Mitään makeaa ei tehnyt mieli. Onneksi jääkaapissa oli ykkösolutta, jota ainakin pystyin juomaan. Vähitellen alkoi sitten maistumaan muukin ruoka ja vesi ja saunassakin kävin lämmittelemässä pahimman viluvaiheen yli. Reidet kramppaili vielä usein illan aikana, eikä siinä valitettavasti ollu enää oikein mahdollisuuta lähteä katselemaan palkintojen jakoa eikä illan bileisiin. Katselin palkintojen jaon kuitenkin livenä

Loppu yhteenveto

Hienoa oli taas olla mukana hyvin järjestetyssä tapahtumassa. Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille! 

Loppuaika tämän vuoden karhunkierroksella oli 55,4 km 6h 50min 22s. Jos sitä verrataan vuoden 2016 ennätykseen 53,9 km 6h 47min 02s niin keskivauhti tänä vuonna kuitenkin hieman parempaa, vaikka ei ennätystä nyt sitten tullutkaan.

Kenkävalinta oli loppujen lopuksi Hokaoneone Speedgoat2 ja sen verran hyvin juoksu sujui, että kengistä juoksu ei ainakaan jäänyt kiinni. Kisan aikana tuli vain yksi pieni rakko kantapäähän ja kaaduin vain kerran.

Mitä nyt sitten jäi parannettavaa seuraavaa kisaa varten:


  • harjoittelu: pitkiä lenkkejä ja voimaharjoittelua lisää niin jakssa paremmin
  • turhan varusteiden säätämisen viimeisenä iltana olisi voinut välttää
  • huoltopaikat on huoltoa varten ja helteellä huolto pitäisi tehdä huolellisemmin!!!



NUTS Karhunkierros 2018 diblomi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti