tiistai 26. toukokuuta 2015

Elämäni ensimmäinen ultra NUTS Karhunkierros 53k

Osallistuminen NUTS karhunkierros tapahtumaan alkoi polttelemaan jo viime vuonna, kun seurasin kisan etenemistä GPS seurannassa ja lueskelin kilpailuun osallistuneiden kisaraportteja ja blogeja.  Aivan upeita suorituksia äärimmäisen vaativissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Samalla jäi kutkuttamaan ajatus siitä, että jospa minäkin haastaisin itseni ensi vuonna.

Kun kisaan ilmoittautumisen aika sitten alkoi menivät ultramatkojen paikat yhdessä hujauksessa. Ilmoittauduin sitten 31 kilometrin matkalle ja ajattelin, että olisihan sitä siinäkin urakkaa lyhyemmän matkan speciaali maantiejuoksijalle. Ilmoittauduin kuitenkin jonotuslistalle odottamaan mahdollisesti vapautuvaa paikkaa 53 kilometrille. Talven ja kevään harjoituksissa pidin tuota Karhunkierroksen 31 kilometriä mielessä, mutta kevään päätavoite oli kuitenkin asetettu Aikuisten SM-maastoihin ja harjoittelu oli siten paljon lyhemmille matkoille tähtäävää. Pitkät juoksulenkitkin talven aikana olivat yleensä noin 2 tunnin luokkaa tai hieman alle.  Tämän vuoden alkupuolella oli myös jonkun verran ongelmia polven kanssa ja korvasin silloin juoksemisen hiihtolenkeillä. Lopulta polvi alkoi kestämään harjoittelua ja takaisin suksilta juoksuun siirtyminen sujui vaivatta. Kevään kisoissa pystyin jo juoksemaan ihan hyviä aikoja lyhemmillä kisamatkoilla. Myös Aikuisten SM- maastot meni suurin piirtein odotusten mukaan ja sijoitus oli 8. omassa M40 ikäluokassa. Maastojen jälkeen jäi sitten pari viikkoa aikaa valmistautua NUTS Karhunkierrokselle. Koska harjoittelu oli ollut aika tehopainotteista ja kuluttavaa, keskityin nyt harjoittelussa lähes pelkästään kevyisiin lenkkeihin maastoissa ja poluilla. Maastopuolikas viikkoa ennen starttia kulki kevyesti alhaisella sykkeellä n.1h40min ja kaikki näytti olevan kunnossa tulevaa koitosta varten.

Tankkaamisen karhunkierrokselle aloin perinteiseen tapaan tiistaina. Muuten söin ihan normaalisti, mutta aterioiden lisäksi join maltolla terästettyä urheilujuomaa aterioiden välillä. Keskiviikkona sain sitten tiedon järjestäjiltä, että nyt olisi mahdollista osallistua 53 kilometrille. Vähän aikaa harkitsin asiaa ja mietin varsinkin oman harjoituksen sisältöä ja mahdollisuuksia pitemmästä urakasta selviytymiseen. Tähän mennessä ajallisesti pisimmän kisasuorituksen olin juossut NUTS Köykkyri Pre-Xmas Uphill Race tapahtumassa, jossa osallistuin 4 tunnin sarjaan. Kilpailu sujui silloin hyvin ja tuloksena oli toinen sija. Kun sitä ultra paikkaa nyt tarjottiin niin ajattelin, että tämä on tilaisuus, jota ei voi jättää käyttämättä. Haluan juosta ensimmäisen ultrani kilpailussa ja juuri Karhunkierroksella.  Kilpailuun valmistautumiseen tämä ei sitten oikeastaan vaikuttanut millään tavalla, mutta pieni kutina oli kokoajan vatsanpohjassa, kun haaste oli nyt astetta kovempi.

Kisapaikalle Rukalle saavuin perjantaina ja ehdin katsomaan 160 kilometrin ultrakisan starttia. Hurja urakka oli kavereilla edessä.

Illan aikana kävin myös kuuntelemassa Tero Hyppölän luentoa ja ajatuksia harjoittelusta ja tankkauksesta. Luennolta sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen Luennon jälkeen aloin sitten pähkäilemään kisavarusteiden kanssa. Lyhyet vai pitkät, nastat vai ilman...? Kisakengäksi valitsin juuri hankkimani Inov Race 290 Ultrat. Ennen kisaa en ehtinyt testata niitä lenkillä, mutta istuivat niin hyvin jalkaani, etää luotin omaan vaistooni. Inovin nastoilla olin aiemmin viikolla juostessa saanut akilleksen hieman kipeytymään, joten kyllä se valinta oli sillä selvä. Jouduin illan aikana kuitenkin hieman muuttamaan kengän rakennetta kantakupin osalta kaiken varalta, ettei akillesjänne pääse tulehtumaan muovisen kantakupin aiheuttaman hankauksen seurauksena. Olin valmistautunut tähän operaation ja askartelukamppeet olin ottanut mukaan Rukalle. Keskiyön vaiheilla katselin vielä kisavarusteet; vaatteet ja repun kaikkine vermeineen valmiiksi.



Lopulta maltoin sitten laittaa nukkumaankin, vaikka ei se uni meinannu millään tulla. Aamunaikana päätin lyhyiden trikoiden sijaan kuitenkin pukea pitkät, kun ilma näytti sen verran viileältä. Aamupalalla kävin syömässä hieman puuroa ja leipää sekä juomassa aamukaffet. Aamupalan jälkeen olikin sitten aika siirtyä 53 kilometrin kilsan lähtöpaikalle Oulangan luontokeskukseen järjestäjän tarjoamalla bussikyydillä. Oulangassa oltiin  hyvissä ajoin ja odoteltiin starttia. Siinä odotellessa aloin sitten vielä tarkastaa varusteita läpi ja huomasin, että merisuolapurkki oli jäänyt hotellille. Hieman huolestuin, mutta ajattelin, että tankkaan sitten ensimmäisellä huoltopaikalla reilummasti sipsejä niin eiköhän se siitä....

Lopulta lähdön aika koitti. Puolisen kilsaa lähdön jälkeen maltoin mennä rauhallisesti,  mutta sitten aloin ohitella porukkaa. Juoksu kulki kevyesti ja maasto oli helppoa joskin syke näytti hieman korkeita lukemia. Saavutin Ronkaisen Markuksen. Vauhti tuntui sopivalta, joten lyöttäydyin samaan matkaan. Matka jatkuikin Oulangan maisemia ihastellessa ja Markuksen kanssa rupatellessa. Ilma tuntui lämpimältä ja otin buffin pois päästä ja käärin irtohihat ranteisiin. Takaa tuli jossain vaiheessa kaksi juoksijaa samaan ryhmään ja matkaa jatkettiin hieman suuremmalla joukolla. Matka etenikin samaan tahtiin mukavasti lähemmäs kitkajokivartta. Pitemmät pitkospuu osuudet ja jyrkät kivikkoiset alamäet oli kuitenkin minulle tällä kertaa aivan liian vaativaa maastoa ja jäin ryhmästä. Samalla matkanteko vaikeutui, kun vaativamman maaston lisäksi piti keskittyä paremmin reittimerkintöjen seuraamiseen.  Kitkajokivarsi oli vielä muutenkin haastavampaa ja lopulta alkoivat sitten vielä reidetkin kramppaamaan, kun en osannut juosta riittävän rennosti. Myös kengät lipsuivat Oroc nastakenkiä enemmän ja muutaman kerran kaaduinkin matkan aikana. Välillä kengän pohjat osoitti kitkajokea kohden, vaikka pudotus ei ollut kovin suuri niin ei sinne uimaan haluttanut lähteä. Jatkoin varovasti matkaa eteenpäin. Pieniä kramppeja tuli aina välillä ja ensiapua ei ollut tarjolla, kun suolat olivat jääneet hotellille ja myös juomat riittivät juuri ja juuri ekalle huoltopisteelle.  Jo ennen ensimmäistä huoltopistettä varmistui päivän tavoite: "Tänään ei taistella enää niinkään sijoituksista vaan nyt edetään rauhallisempaan tahtiin ja varmistetaan maaliin pääsy ".

Lopulta saavuin ensimmäiselle huoltopisteelle ja tankkasin sitten runsaasti sipsejä ja urheilujuomaa ja otin urheilujuoman lisäksi myös sipsejä pussukkaan mukaan. Matkanteko jatkui ja maastokin olisi taas ollut helpompaa juosta, nesteet imeytyivät hyvin, mutta jalat ei vaan oikein millään lähteneet enään toimimaan. Tasaisella pystyi jotenkin hölkkäämään, mutta ylä- ja alamäissä jouduin kävelemään .  Matka lyheni kuitenkin askel askeleelta ja lisää tsemppiä sain myös muilta juoksijoilta. Söin siinä kävellessä sipsiä ja join urheilujuomaa ja ajattelin, että kyllä nuo krampit sitten jossain vaiheessa hellittää. Pääsinkin sitten välillä juoksemaan ihan normaalisti, kunnes vastaan tuli polulle kaatunut puu. Aloin sitten sitä ylittämään ja sitten takareisi kramppasi: "Arghh...". Tämän jälkeen tapahtui kilpailun hienoin hetki ja jonkinlainen käännekohta, kun takana tuleva huomasi tilanteeni ja sain häneltä suolatabletteja ja tarjosi lisäksi myös geelejä. Tästä sain sekä henkisesti, että fyysisesti lisää buustia loppumatkaa varten: "Ei täällä todellakaan olla yksin liikenteessä". Suolatablettien lisäksi päätin tankata lisää energiaa, otin yhden Squeezyn supergeelin  sekä söin yhden suklaapatukan.

Konttaisen ylitys sujuikin sitten ongelmitta, joskin portaiden määrä tuntui loputtomalta. Viimeiselle huoltopisteelle saavuttaessa alkoi kova raesade ja silloin meinasi tulla vilu. Onneksi irtohihat sai helposti vedettyä takaisin käsivarsia lämmittämään. Huoltopisteellä suoritin samanlaisen tankkauksen kuin ensimmäisellä huoltopisteellä ja matka jatkui. Raesade meni nopeasti ohitse ja äkkiä siinä muutenkin lämpeni Valtavaaran rinnettä kavutessa. Takaa tuli kolmen ryhmä, jonka matkaan lyöttäydyin,  vauhti tuntui sopivalta. Valtavaaralle nousu sujui hyvin ilman kramppeja, joten suolatabletit ja nestetankkaus alkoivat lopulta vaikuttamaan. Valtavaaran huipuilla pysähdyin ottamaan muutaman maisemakuvan ja selfien muistoksi tästä hienosta  tapahtumasta.




Maalikin tuntui jo olevan ihan käden ulottuvilla. Kuvaamisen jälkeen kirin porukan kiinni ja jatkoin joukon hännillä. Nousu Rukalle oli jyrkempi ja vaativampi kuin olin ajatellut, mutta ilman kramppeja onnistui sekin.  Lopulta alkoi sitten viimeinen alamäki ja oli loppukirin paikka. Ajattelin ottaa alamäen kuitenkin rennosti, koska ei ole kivaa päättää kisaa mahdollisesti jälleen kramppaavilla jaloilla. Maalissa oli onnellinen, hyvävoimainen ja kiitollinen olo. Olinhan nyt kuitenkin kaikesta huolimatta juossut elämäni enimmäisen ultran!

Kiitoksia NUTS:lle hyvin järjestetyistä kisoista ja kanssa juoksijoille ja kannustusjoukoille matkan aikana saamistani tsempeistä ja erityiskiitokset... sen te kyllä tiedättekin!!!!!

"Lessons and learnt". Kantapään kautta opittua ja opiksi myös muille pitkän matkan kisoihin osallistuville;

- Välttäkää viimeisen illan säätelyä varusteiden kanssa. Pakatkaa reppu hyvissä ajoin ja varmistakaa, että kaikki tärkeä on mukana
- Nestettä/urheilujuomaa kannattaa ottaa mukaan reilusti. Mieluummin 0.5 litraa liikaa kuin liian vähän
- Jos tankkaa runsaasti voi samalla myös poistaa tärkeitä suoloja elimistöstä. Viimeisenä iltana ja aamuna ennen kisaa kannatta esim. ottaa 1-2 suolatablettia
- Vielä tiivistetysti edelliset: Suorituksen aikaisen riittävän nesteen, suolojen ja energian saaminen kannattaa suunnitella hyvin
- Irtohihat olivat kätevät vaihtelevassa kelissä
- Geelit kannatta tyhjentää valmiiksi pieneen pulloon niin ei tarvitse sotkea geelipakkausten kanssa juoksun aikana
- Tärkeimpänä ja ei vähäisimpänä: "LISÄÄ TREENIÄ" niin jaksaa paremmin pitkässä suorituksessa
- Toki listaa vois vielä jatkaa, mutta nämä nyt ainakin tuli ensimmäisenä mieleen

Kisavarusteet: Inov Race Ultra 290 kengät, pitkät juoksutrikoot, pyöräilypaita, irtohihat, buff, compressport säärystimet, DexShell Waterpoof sukat, Outdoor Researchin kevyet säärystimet,  CrivitSportin tuunattu reppu tarvittavine varusteineen, vyölaukku (puhelimelle)

Kisan aikana join/söin: Urheilujuomaa n. 4 litraa, 5 suolatablettia, runsaasti sipsejä, Squeezyn energia geelejä 5 kpl, suklaapatukan, huoltopaikoilla fasupaloja

Tulokset: http://nuts.fi/nuts-karhunkierros-2015-tulokset/#0_B174A0
Garmin data: https://connect.garmin.com/modern/activity/783215813
Instagram: https://instagram.com/samivalima/