NUTS Karhunkierros 53k 26.5.2018: Maaliin komiasti, mutta ihan tavoitteeseen ei päästy

Saapuminen maaliin. Kuva: @onevision / Juha Saastamoinen

Valmistautuminen

Tänä vuonna osallistuin jälleen kerran 53 kilmetrin matkalle NUTS karhunkierros tapahtumassa  Aiemmin olen juossut kyseisen matkan vuosina 2015 ja 2016. Molemmilla kerroilla olen kokenut matkan haastavaksi ja ongelmiltakaan ei ole vältytty matkan aikana. Odotuksena olikin josko tällä kertaa kaikki menisi nappiin.

Koko talven olen pystynyt harjoittelemaan hyvin terveenä ja määrällisesti talvenaikana on juoksukilometrejä kertynyt n. 300-400 km per kuukausi. Suurimman osan kilometreistä olen talven aikana juossut lumisilla poluilla. Lumen sulettua juoksin sitten paljon teknisillä poluilla, koska olen ne aiempina vuosina kokenut karhunkierroksella haasteelliseksi. Kävin testaamassa kevään aikana kuntoa lyhemmissä juoksutapahtumissa ja kohtalaisen hyvään vauhtiin pääsinkin  jo Oulutailcupin Hiirosen ja Köykkyrin osakilpailuissa.

Kisaa edeltävät kolme viikkoa tein saunan ja kylpyhuoneen pintaremonttia töiden ohessa ja sinä aikana juoksukilometrit jäivät melko vähäiseksi. Ajattelin, että eipä se haittaa tulee ainakin kevenneltyä ja palauduttua riittävästi kisaan. Viimeisellä viikolla tankkasin totuttuun tapaan Maltoa tiistaista torstaihin normaaliravinnon lisäksi ja perjantaina palasin sitten normiravintoon. Perjantaina alkoi olla sitten vähän tankkauspöhnä olo ja tiukkaa teki, että sai syötyä normaali ruoka-annokset.

Ajelin Rukalle perjantaina iltana töiden jälkeen ja kävin hakemassa numerolapun sekä majoituin rauhalliseen mökkiin saukkolammen rannalla. Mulle kisaan valmistautuminen toimii paremmin näin eli mahdollisimman vähän muuta pöhinää ympärillä. Lämmitin illalla saunan ja pakkailin varusteet kisaa varten. Vielä viimeisenä iltanakaan en ollut varma juoksenko kisan Hokaoneonin vaimennetummalla Speedgoat2:lla vai vähemmän vaimennetulla enemmän kisakenkä lestillä varustetulla Evojawz:lla. Molemmat olin todennut harjoituksissa hyväksi eli positiivinen ongelma oli kuitenkin kyseessä.  Kaiken piti olla valmista seuraavan päivän kisaa varten ja yritinkin sitten nukkua. Liian paljon asioita pyöri kuitenkin mielessä ja uni ei meinannut millään tulla.

Yöllä vessassa käydessä huomasin, että juomarakon puruventtiili vuoti vettä ja oli kastellut juomaliivin osittain likomäräksi. Niinpä pakkailin juomaliivin uudelleen ja jätin juomarakon kokonaan pois. Suunnitelmat meni juomisen osalta vähän uusiksi, ajattelin pärjätä kahdella puolen litran juomapullolla, toiseen pistin urkkajuomaa ja toiseen vettä. Pakkailun jälkeen yö jatkui melko levottamasti, jännitystä oli selvästi ilmassa. Onneksi edes muutaman tunnin sain nukuttua sen jälkeen kun olin siirtynyt sängyltä sohvalle koisimaan.

Mökki saukkolammen rannalla

Kisavarusteet

Kisapäivä

Aamulla heräilin hyvissä ajoin ja keitin kahvit  ja aamupuurot. Eipä siinä enää oikein mikään maistunut, mutta söin kuitenkin jonkin verran ja join aamukahvin lisäksi urheilujuomaa. 

Saavuin kisa-alueelle hyvissä ajoin ja ehdin näkemään 160 kilsan voittajan maaliintulon. Aivan huikea oli Antin juoksu ja tuloksena oli uusi perusmatkan ennätys karhunkierroksella. Linja-autolla matkattiin sitten jo totuttuun tapaan kohti Oulangan luontokeskusta. Matkalla ehdin jutella ja vaihtaa ajatuksia uuden tuttavan kanssa. Siinä kisajännityskin sitten hieman helpotti. Oulangalla sitten odoteltiin lähtöä jonkin aikaa ja katseltiin ja kannustettiin ohitse meneviä pitemmän matkan ultraajia. Muutamia tuttujakin ehdin näkemään, mutta vaikka kuinka koetin katsoa niin en siellä kuitenkaan kovin monia tuttuja kasvoja löytänyt :-).

Aurinko paistoi enteilevästi lähtökaaren yläpuolella. Lämpöä oli luvassa

Viimein kokoonnuttiin lähtöalueelle, jossa oli hyvä ja rento tunnelma. Mennään metsään polkujuoksukiertue oli myös tsemppamassa ja saattelemassa meidät liikenteeseen. Viimein kuului ..5,4,3,2,1 ja sitten mentiin. Heti alusta pääsin juoksemaan hyvää ja reipasta, mutta rentoa vauhtia. Alussa kilometrit taittuivat  n. 5 minuutin keskivauhdilla. Oulangalta, kun lähdetään liikenteeseen polku onkin nopeaa ja helposti juostavaa, jossa ei vaadita vielä niin paljon teknistä osaamista. Heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen otin ensimmäisen geelin, ettei vain energiat pääsisi loppumaan matkan aikana. Juomaa join pienin hörpyin vähän väliä ja suolatabletin noin tunnin välein. Tällä tavalla Nuts Pallas meni hyvin viime kesänä ja ajattelin, että tämän pitäisi toimia tälläkin kertaa. Jossakin vaiheessa sykevyö alkoi tippua vyötärölle. Annoin sen sitten olla, eipä tuota sykettä kuitenkaan tulee juostessa seurattua. Vasta juoksun jälkeen tulee analysoitua miten syke on käyttäytynyt lenkin/kilpailun aikana. Kitkajokivarrelle saavuttaessa juoksu ja tekniset alamäet sujui paremmin kuin aiempina vuosina, huomasin, että ainakin jotakin kehitystä on tapahtunut. Toki kitkajokivarren vaativa maasto vaati myös veronsa, mutta antoi myös raitista vettä tyhjentyneisiin juomapuolloihin sekä tarjoili upeita jokirantamaisemia.

Ensimmäiselle huolto paikalle Basecamppiin saavuin vielä ihan hyvävoimaisena, joskin reidet oli jo vähän antaneet merkkejä tulevasta. Tein pikaisen huollon, söin vähän banaania sekä täydensin juomapullot, toisen vedellä ja toisen urkkajuomalla. Vauhti alkoi olla jo hieman hitaampaa, mutta pystyin kuitenkin vielä juoksemaan, joskin pienemmätkin ylä ja -alamäet alkoi olla haasteellisia. Nopeampia  31 kilometrin juoksijoita alkoi vähitellen tulla takaa kovaa vauhtia ohitse. Iso kumpuvaaraa lähestyttäessä väliin mahtui jo pitkiäkin kävelypätkiä, kun väsymys alkoi painoi etureisilihaksissa ja muutenkin. Koetin tankata lisää energiaa ja nestettä ja säästellä voimia, koska tiesin, että vaativat nousut olisi vasta edessä päin. Välillä kyllä mietin väymyksen iskiessä: "Minkä takia minä taas olen täällä rämpimässä". Mieleen palasi aikaisempien vuosien könyilyt kaikkine kaatumisineen ja muine vaikeuksineen.  Kanssakilpailijoilta saaduista lisätsempeistä sain kuitenkin lisää voimaa jatkaa eteenpäin ja joidenkin kanssa jutellessa huomasin, että samanlaisia tuntemuksia on muillakin, reidet kramppaa ja suolasta, energiasta ja juomasta ei tunnu olevan apua. Mietin kyllä siinä kisan aikana, että vikaa täytyy olla sitten jossain muualla eli reisiin tarvitaan lisää potkua..

Konttaiselle saavuttaessa lähdin kapuamaan huippuakohden, hitaasti, mutta melko varmasti. "I love this" reittiopaste sai hymyn huulille, vaikka tunne olikin juuri päivastainen. Hyvin se nousu kuitenkin meni ja laskukin huoltoon sujui jotenkin, vaikka porukkaa menikin runsaasti ohi myös laskussa. Mutta eihän se ihme, kun alussa meni aikaa keskimäärin 5 min kilometrille niin nyt siihen kului keskimäärin n. 12-13 min. Konttaisen huoltopaikalla tankkasin banaania ja suolakurkkua sekä täydensin pullot vedellä. Siitäpä sitten jatkettiinkin kohti valtavaaraa. Valtavaaran valehuiput yllätti taas kerran, vaikka pitäisikin olla jo muistissa. Monta kertaa sai nousta ylös ja alas ennenkuin pääsi valtavaaran huipulle. Sieltä pääsikin sitten jo suuntaamaan katseen Rukalle. Näyttää, että maali alkaa jo olla lähettyvillä, mutta tiesin kyllä, että matkaa on vielä jäljellä.

Tunturimaisemia

Energiat alkoi olla vähissä ja pahaolokin alkoi vaivata. Jotain pitäisi syödä, mutta mikään ei oikein maistunut. Oksennuskin meinasi tulla, kun yritin syödä jotain. Yökötys meni kuitenkin ohitse ja pystyin jatkaamaan matkaa. Jonkin ajankuluttua perästäkin kuului samanlaisia yökötyksen ääniä, joten sitäkin tuntui olevan liikenteessä. Hitaasti kiiruhtamalla saavuin lopulta viimeiseen pitkään nousuun, jonka pääsin nousemaan ylös tasaiseen tahtiin pysähtymättä. Helpotuksen tunne oli Rukan huipulla, kun edessä olisi enää viimeinen alamäki. Siinä saavuttaessa soratielle löytyi sitten jostakin sen verran potkua, että etenin viimeisen alamäen juosten maaliin saakka. Väsynyt oli ilme ennen maaliviivaa, mutta nostin kuitenkin käden ylös maaliviivaa ylittäessä sen merkiksi, että jälleen yksi vaativa polku-ultra on suoritettu ja on sitä syytä vähän tuulettaakkin :-)

Maalissa. Kuva: @onevision/ / Juha Saastamoinen

Maaliintulonkruunasi tietenkin se kun sai vielä onnittelut ja mitalinkin kaulaan. Vielä helpottuneempi olo oli, kun urakka oli pääsi istahtamaan ja hengähtämään. Pahaolo ei kuitenkaan hellittänyt. Istuin siinä jonkin aikaa naamavalkoisena ja koetin vaihtaa vielä kuulumisiakin kanssakilpailijoiden kanssa. En uskaltanut alkaa syömään mitään, koska kokoajan oli se tunne, että jotain voi olla tulossa pihalle. Hain pikaisesti parkkihallista varustepussin ja ajelin mökille. Heti mökille saavuttaessa kävin oksentaan ennenkuin pystyin alkaa tankkaamaan mitään. Mitään makeaa ei tehnyt mieli. Onneksi jääkaapissa oli ykkösolutta, jota ainakin pystyin juomaan. Vähitellen alkoi sitten maistumaan muukin ruoka ja vesi ja saunassakin kävin lämmittelemässä pahimman viluvaiheen yli. Reidet kramppaili vielä usein illan aikana, eikä siinä valitettavasti ollu enää oikein mahdollisuuta lähteä katselemaan palkintojen jakoa eikä illan bileisiin. Katselin palkintojen jaon kuitenkin livenä

Loppu yhteenveto

Hienoa oli taas olla mukana hyvin järjestetyssä tapahtumassa. Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille! 

Loppuaika tämän vuoden karhunkierroksella oli 55,4 km 6h 50min 22s. Jos sitä verrataan vuoden 2016 ennätykseen 53,9 km 6h 47min 02s niin keskivauhti tänä vuonna kuitenkin hieman parempaa, vaikka ei ennätystä nyt sitten tullutkaan.

Kenkävalinta oli loppujen lopuksi Hokaoneone Speedgoat2 ja sen verran hyvin juoksu sujui, että kengistä juoksu ei ainakaan jäänyt kiinni. Kisan aikana tuli vain yksi pieni rakko kantapäähän ja kaaduin vain kerran.

Mitä nyt sitten jäi parannettavaa seuraavaa kisaa varten:

• harjoittelu: pitkiä lenkkejä ja voimaharjoittelua lisää niin jakssa paremmin
• turhan varusteiden säätämisen viimeisenä iltana olisi voinut välttää
• huoltopaikat on huoltoa varten ja helteellä huolto pitäisi tehdä huolellisemmin!!!

NUTS Karhunkierros 2018 diblomi

NUTS Pallas 2017 55km"Ei muuta kuin havuja perkele: Hyvin kulkee"

Ounastunturin maisemia

Valmistautuminen tapahtumaan

Päätöksen osallistumisesta vuoden 2017 NUTS Ylläs Pallas tapahtuman 55 kilometrin matkalle tein maaliskuun puolessa välissä onnistuneen pitkän 50 km hiihtolenkin aikana tai viimeistään sen jälkeen. Alkuvuosi oli kulunut treenien osalta pääasiassa kuntopyöräilyn ja punttitreenin parissa. Väliin mahtui myös lyhyt hiihtokausi. Vaikka juoksukilometrejä ei ollut paljoa kertynytkään niin peruskunto näytti olevan ihan hyvä. Jokin tavoite oli kuitenkin asetettava, jotta saisin viimeinkin juoksuharjoittelun kunnolla käynnistämään. Tavoitteena oli myös haudata alkuvuoden murheet ja löytää uudelleen ilo juoksemiseen. Vähitellen sainkin harjoittelumäärät aikaisemmalle tasolle ja keväällä alkoi jo kutkuttelemaan ajatus NUTS karhunkierrokselle osallistumisesta. Lopulta jäin sitten kuitenkin kotikatsomoon seuraamaan muiden juoksijoiden suorituksia. Tapahtuman Liveseuranta oli järjestetty niin hyvin, että tuli sellainen tunne ihan kuin olisin itse ollut paikanpäällä seuraamassa tai jopa juoksemassa. Samalla jäi hieman haikea tunne, että olisi sittenkin pitänyt osallistua. No... seuraavana vuonna sitten.

Kaikki harjoittelu tehtiinkin nyt sitten NUTS YlläsPallasta silmällä pitäen. Kesäkuun aikana Garminin kilometrihaasteen siivittämänä polku -ja maasto juoksukilometrejä kertyi yli 400. Kesäloman aluksi heinäkuun ensimmäisellä viikolla pääsin kotikonnuille Raanujärvelle viimeistelemään kuntoa . Viikolle kertyi monipuolista juoksua erilaisissa maastoissa; suolla, metsässä ja poluilla. Mäkitreeniä tuli lähes päivittäin enemmän tai vähemmän. Samalla testailin varusteita ja geelien imeytymistä suorituksen aikana. Videon pätkää Romakan vaelleusreitiltä

Romakan maisemia ja suojuoksua

Viimeisellä viikolla eli kisaviikolla en sitten enää paljon lenkillä käynyt, keventelin ja tankkailin jonkin verran. Kävin myös testaamassa vauhtikestävyyttä Virpiniemessä Virpan5 polku (maasto) juoksu tapahtumassa  Ei se tempojuokseminen mitään herkkua ykskask ollut, muttei ihan mahdotontakaan, aika 5km 20:14. Lähes 3 päivää oli vielä tämän testijuoksun jälkeen aikaa tankkailla ja valmistautua Pallakselle. Pakkailin vähitellen kamoja kasaan ja vatsaa totuttelin PowerBar urheilujuomaan.

Valmistautuminen itse kisaan


Perjantaina ajettiin perheeni kanssa Ylläksen kautta Leville Unelmarakkaan, josta olimme vuokranneet mökin. Viimeinen ilta ennen kisaa meni rentoutuessa, saunoessa sekä pizzaa ja urheilujuomaa tankatessa. Illan aikana pakkasin myös juomaliivin valmiiksi sekä arvoin kisavaatetuksen kanssa. Juomaa päätin ottaa mukaan yhteensä 2 litraa, litran urheilujuomaa pehmytpulloihin ja litran vettä juomarakkoon. Geelejä varasin mukaan 10 kpl, kun laskeskelin, että urheilujuoman lisäksi riittää, kun otan yhden Geelin aina 40 minuutin välein kisan aikana. Jees, ensimmäinen kerta, kun mietin energian tankkauksen kunnolla etukäteen ennen kisaa! Kun kaikki alkoi olla valmiiksi mietittynä, maltoin lopulta laittaa nukkumaan. Nukahdin melko pian , mutta heräilin aamulla turhan aikasten ylös palloilemaan. "Kunpa se aika kuluis jo nopeasti, että pääsis jo juoksemaan..."

Kisavarusteet pakattuna illalla. Vaatetus sitten hieman muuttui aamulla

Kisa aamuna en paljoa kiinteää ravintoa enää syönyt, vain muutaman haarukallisen makaroonia. Sen sijaan join aamukahvit sekä tankkasin urheilujuomaa ja nieleskelin pari suolatablettia. Lopulta kello oli sen verran paljon, että sai pukea kisavarusteet päälle ja lähdettiin unelmarakalta kohti Pallasta,  kohti muita unelmia. Pallas-Ounastunturin vaellusreiteillä en ole koskaan aiemmin käynyt, joten tiedossa olisi kokonaan uusi kokemus ja elämys. Pallakselle saavuttiin klo 11 aikoihin, jolloin Pallaksen huippu oli vielä sumun peitossa. Menin sisälle odottelemään lähtöä. Porukkaa oli jo paljon paikalla, mutta onnistuin löytämään vielä vapaan istumapaikan. Noin 20 minuuttia ennen lähtöä lähdin ensin ulos jaloittelemaan ja sitten lähtöruutuun.

Levin mökiltä valmiina lähtöön Pallakselle

Pallaksen huippu aamulla sumun peitossa

Kisasuoritus -  Lähdöstä maaliin

Lopulta kajahti lähtösummeri ja päästiin liikkeelle ja kipuamaan kohti Pallastunturin huippua. Rauhallisesti lähdin liikkeelle, välillä juosten ja välillä kävellen. Mitä korkeammalle kivuttiin sitä upeammalta maisemat näyttivät. Sumukin oli jo hälventynyt. Ensimmäinen nousu meni yllättävän kevyesti. Alamäessä alkoi sitten porukkaa juosta ohi. Jatkoin kuitenkin rauhallisesti etenemistä omaan tahtiin. Aiemmista polkujuoksuista olen jo oppinut sen, että pitää tunnistaa ja ennenkaikkea tunnustaa omat heikkoudet ja vahvuudet ja edetä sen mukaan. Tärkeintä on säilyttää oma juoksu mahdollisimman rentona ja taloudellisena. Kun ensimmäiset märemmät savikko ja kivikko kohdat tuli vastaan, kenkä luiskahti mudan alla olevan kiven päältä. Sain kuitenkin vielä pidettyä tasapainon ja matka jatkui ilman haavereita. Ensimmäinen 10 kilsaa tuntui todella pitkältä, mutta sen jälkeen kilometrit tuntuivat juoksevan nopeampaan tahtiin. Porukka vaihtui aina välillä ja ehdinkin porista jotain pientä, sekä tuttujen, että aiemmin tuntemattomien kilpakumppaneiden kanssa. Suolatabletteja muistin ottaa aina 1-2 kpl tunnissa, geelin 40 minuutin välein sekä urheilujuomaa tai vettä tasaiseen tahtiin.

Ensimmäiseen huoltoon Hannukuruun saavuttaessa olin saanut vain toisen pehmytpullon juotua. Täytin sen sitten uudelleen sitten uudelleen urheilujuomalla. Lisäksi söin muutaman suolakurkun viipaleen. Vesihananalla vilvoittelin pikaisesti ja jatkoin matkaa. En usko, että pysähdykseen meni paria minuuttia kauempaa. Hannukurun jälkeen jatkoin matkan tekoa pääasiassa yksin. Näköetäisyydellä oli kokoajan jotain kilpakummaneita, mutta ei ketään joka olisi edennyt samaa vauhtia.  Pääasiassa kohtasin "perusmatkan" juoksijoita, jotka jaksoivat kannustaa meitä lyhyemmän matkan juoksijoita. 3 tunnin jälkeen alkoi väsymystä vähitellen tuntua jaloissa, ei kuitenkaan mitään sen pahempaa. Jonkin verran enemmän kävelin tässä vaiheessa ja ehdinkin samalla ihailla tunturimaisemia ja muutaman kuvankin ottaa puhelimella. Keli oli kuin unelma ja aurinkokin paistoi lämpimästi, välillä ehkä vähän turhankin lämpimästi. Onneksi oli mahdollisuus vilvoitella ja kastella päätä tunturipuroissa.

Lisää ounastunturin maisemia ja allekirjoittanut

Ennen viimeistä huoltoa oli edessä vielä pitkä nousu Pyhäkeron laelle. Maisemat oli upeita ja aina vain upeampia mitä ylemmäs sain kavuttua. Välillä jaksoin ottaa muutaman juoksuaskeleenkin, vaikka suurimman osan noususta kävelin. Huippua lähestyttäessä tuli "Peltsu" vastaan ja kannusti matkantekoa vai olikohan se sittenki vaan mun kuvitelmaa :-) Vastasin kuitenkin, että kyllä tämä tästä vielä voitoksi muuttuu. No höh... mietin jälkeenpäin, ettei nyt sentään voitoksi, kun kärki on kuitenkin ollut maalissa jo ajat sitten.

Laskeutuminen Pyhäkeron huipulta huoltoon sujui vaivattomasti. Huollossa täytin vain toisen pehmytpullon vedellä. Urheilujuomaa oli ennestään jäljellä toisessa pehmytpullossa, mutta juomarakon olin juonut tyhjäksi vedestä. Huollon jälkeen saavutin yhden kisakumppanin, jonka kanssa oltiin vaihdettua asemia useampaankin kertaan kilpailun aikana, mutta aina mentiin eri vauhtia.  Jatkettiin nyt kuitenkin yhdessä matkaa soratietä pitkin kohti maalia. Ihan kiva oli saada välillä matkaseuraa. Kaverilla kramppaili sitten kuitenkin jalat ja vaikka annoin suolatabletteja niin nekään eivät hetkessä auttaneet, joten jouduin lopulta jatkamaan matkaa yksin. Viimeisen energiageelin otin vielä tässä vaiheessa.  Jonkin ajan kuluttua takaa lähestyi kaksi juoksijaa, jotka etenivät reippaampaa vauhtia. Toinen juoksijoista oli Savolaisen Tomi joka tarjosi ohittaessaan peesi paikkaa. Sanoin yrittäväni, mutta pian sain todeta, ettei kovin äkkinäinen rytminmuutos onnistu väsyneillä jaloilla. Enkä oikein paljon uskaltanut kiristää vauhtia vielä tässä vaiheessa. Sain kuitenkin hyvän jäniksen ja koetin vähitellen hilata vauhtia ylöspäin. Samoihin aikoihin tuli pyöräilijä vastaan, joka huusi kovaan ääneen: "Ei muuta kuin havuja perkele, hyvin menee...". Siinä sitten naureskelin itsekseni: "niin mikäpäs tässä". Pian saavuttiin asfalttiosuudelle ja tiesin, että se on etukäteen ajatellen mulle koko kisan helpoin pätkä. Pystyin juoksemaan n. 5min/km vauhtia, mutta ei se mitään lentoa kuitenkaan enää niillä jaloilla ollut. Välillä siemailin vielä loppupätkälläkin urheilujuomaa, ettei mitään yllättävää simahtamista pääse tapahtumaan. Tuttu auto tuli vastaan, vaimo ja lapset, nyt pitää näyttää tosi särmältä. Vaimo räpsi sitten pari kuvaa loppumatkan aikana.

Loppumatkan fiilistelyä

Ero edellä menevään kaksikkoon pysyi maantieosuudella samana. Viimeinen alamäki oli kiva lasketella maaliin ja maaliintulo oli NUTSin järjestämien kisojen tyyliin upea ja unohtumaton. Loppuaikani oli 6:06:30. Kiitoksia NUTS talkooporukoille upeiden kisojen järjestämisestä. Kiitokset myös kannustajille ja kilpakumppaneille, teitte päivästä ikimuistoisen.

Maaliintulo kuva.  Kuvaaja: @onevision /  Juha Saastamoinen

Pian maaliintulon jälkeen tämä rapatossu ei ollut lukenut ohjeita vaan kävi rapatossuilla pikaisesti ruokailemassa ja huomasi vasta joskus myöhemmin illalla mökissä mitä oli tullut tehtyä. Kukaan ei kuitenkaan raaskinut uloskaan ruokapaikasta pistää. Heti ruoan jälkeen nousin autoon ja lähdettiin perheen kanssa ajamaan kohti leviä. Pallaksen kohdalla totesin vaimolle, että käytkö viemässä uusinta kierrokselle, kun oli niin kiva reissu. Vaimo siihen epäilevänä, että meinaatko tosiaan? Minä siihen, että ei nyt sentään, ei vielä, mutta vuoden päästä sitten taas uudestaan :-)

Loppu päätelmät:
- helppo oli lähteä matkaan, kun sain tehtyä kaiken viimeistelyn ja valmistelun suunnitelmien mukaan
- ei kaatumisia, ei puutumusia: Kiitos Hoka ChallengerATR3
- suorituksenaikainen tankkaus meni suunnitelmien mukaan ja toimi:
        ei imeytymisongelmia, ei kramppeja eikä katkeamista
- Suorituksen aikana kului:
        1.5  litraa vettä ja 1.5 urheilujuomaa
        suolatabletteja otin aina yhden noin tunnin välein
         High5 energiageelejä 8 kpl
- Kunnon mukainen suoritus, mutta tekemistä riittää, että saa kavennettua eroa kärkeen
- Muut varusteet: Nike Trail Kiger Vest juomaliivi, Niken pitkähihainen juoksupaita. Goren lyhyet juoksutrikoot, Inovin merinovillasukat, Inovin pehmytpullot 2 kpl, Vauden juomarakko, kuoritakki (Ronhill Trail Torrent) sekä muut pakolliset varusteet.

Juoksukengät ja varpaan kynnet vaativat hieman huoltoa:
(varpaan kynnet oli jo mustat ennen juoksuakin, mutta nyt lisäksi mutaiset)

Nutsin mitalikokoelma sai täydennystä:

Garmin data:
NUTS YlläsPallas 2017 Garmin data




Juoksemani ultrat ja polku-ultrat sekä diblomit:

Elämäni ensimmäinen ultra NUTS Karhunkierros 53k

Osallistuminen NUTS karhunkierros tapahtumaan alkoi polttelemaan jo viime vuonna, kun seurasin kisan etenemistä GPS seurannassa ja lueskelin kilpailuun osallistuneiden kisaraportteja ja blogeja.  Aivan upeita suorituksia äärimmäisen vaativissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Samalla jäi kutkuttamaan ajatus siitä, että jospa minäkin haastaisin itseni ensi vuonna.

Kun kisaan ilmoittautumisen aika sitten alkoi menivät ultramatkojen paikat yhdessä hujauksessa. Ilmoittauduin sitten 31 kilometrin matkalle ja ajattelin, että olisihan sitä siinäkin urakkaa lyhyemmän matkan speciaali maantiejuoksijalle. Ilmoittauduin kuitenkin jonotuslistalle odottamaan mahdollisesti vapautuvaa paikkaa 53 kilometrille. Talven ja kevään harjoituksissa pidin tuota Karhunkierroksen 31 kilometriä mielessä, mutta kevään päätavoite oli kuitenkin asetettu Aikuisten SM-maastoihin ja harjoittelu oli siten paljon lyhemmille matkoille tähtäävää. Pitkät juoksulenkitkin talven aikana olivat yleensä noin 2 tunnin luokkaa tai hieman alle.  Tämän vuoden alkupuolella oli myös jonkun verran ongelmia polven kanssa ja korvasin silloin juoksemisen hiihtolenkeillä. Lopulta polvi alkoi kestämään harjoittelua ja takaisin suksilta juoksuun siirtyminen sujui vaivatta. Kevään kisoissa pystyin jo juoksemaan ihan hyviä aikoja lyhemmillä kisamatkoilla. Myös Aikuisten SM- maastot meni suurin piirtein odotusten mukaan ja sijoitus oli 8. omassa M40 ikäluokassa. Maastojen jälkeen jäi sitten pari viikkoa aikaa valmistautua NUTS Karhunkierrokselle. Koska harjoittelu oli ollut aika tehopainotteista ja kuluttavaa, keskityin nyt harjoittelussa lähes pelkästään kevyisiin lenkkeihin maastoissa ja poluilla. Maastopuolikas viikkoa ennen starttia kulki kevyesti alhaisella sykkeellä n.1h40min ja kaikki näytti olevan kunnossa tulevaa koitosta varten.

Tankkaamisen karhunkierrokselle aloin perinteiseen tapaan tiistaina. Muuten söin ihan normaalisti, mutta aterioiden lisäksi join maltolla terästettyä urheilujuomaa aterioiden välillä. Keskiviikkona sain sitten tiedon järjestäjiltä, että nyt olisi mahdollista osallistua 53 kilometrille. Vähän aikaa harkitsin asiaa ja mietin varsinkin oman harjoituksen sisältöä ja mahdollisuuksia pitemmästä urakasta selviytymiseen. Tähän mennessä ajallisesti pisimmän kisasuorituksen olin juossut NUTS Köykkyri Pre-Xmas Uphill Race tapahtumassa, jossa osallistuin 4 tunnin sarjaan. Kilpailu sujui silloin hyvin ja tuloksena oli toinen sija. Kun sitä ultra paikkaa nyt tarjottiin niin ajattelin, että tämä on tilaisuus, jota ei voi jättää käyttämättä. Haluan juosta ensimmäisen ultrani kilpailussa ja juuri Karhunkierroksella.  Kilpailuun valmistautumiseen tämä ei sitten oikeastaan vaikuttanut millään tavalla, mutta pieni kutina oli kokoajan vatsanpohjassa, kun haaste oli nyt astetta kovempi.

Kisapaikalle Rukalle saavuin perjantaina ja ehdin katsomaan 160 kilometrin ultrakisan starttia. Hurja urakka oli kavereilla edessä.

Illan aikana kävin myös kuuntelemassa Tero Hyppölän luentoa ja ajatuksia harjoittelusta ja tankkauksesta. Luennolta sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen Luennon jälkeen aloin sitten pähkäilemään kisavarusteiden kanssa. Lyhyet vai pitkät, nastat vai ilman...? Kisakengäksi valitsin juuri hankkimani Inov Race 290 Ultrat. Ennen kisaa en ehtinyt testata niitä lenkillä, mutta istuivat niin hyvin jalkaani, etää luotin omaan vaistooni. Inovin nastoilla olin aiemmin viikolla juostessa saanut akilleksen hieman kipeytymään, joten kyllä se valinta oli sillä selvä. Jouduin illan aikana kuitenkin hieman muuttamaan kengän rakennetta kantakupin osalta kaiken varalta, ettei akillesjänne pääse tulehtumaan muovisen kantakupin aiheuttaman hankauksen seurauksena. Olin valmistautunut tähän operaation ja askartelukamppeet olin ottanut mukaan Rukalle. Keskiyön vaiheilla katselin vielä kisavarusteet; vaatteet ja repun kaikkine vermeineen valmiiksi.

Lopulta maltoin sitten laittaa nukkumaankin, vaikka ei se uni meinannu millään tulla. Aamunaikana päätin lyhyiden trikoiden sijaan kuitenkin pukea pitkät, kun ilma näytti sen verran viileältä. Aamupalalla kävin syömässä hieman puuroa ja leipää sekä juomassa aamukaffet. Aamupalan jälkeen olikin sitten aika siirtyä 53 kilometrin kilsan lähtöpaikalle Oulangan luontokeskukseen järjestäjän tarjoamalla bussikyydillä. Oulangassa oltiin  hyvissä ajoin ja odoteltiin starttia. Siinä odotellessa aloin sitten vielä tarkastaa varusteita läpi ja huomasin, että merisuolapurkki oli jäänyt hotellille. Hieman huolestuin, mutta ajattelin, että tankkaan sitten ensimmäisellä huoltopaikalla reilummasti sipsejä niin eiköhän se siitä....

Lopulta lähdön aika koitti. Puolisen kilsaa lähdön jälkeen maltoin mennä rauhallisesti,  mutta sitten aloin ohitella porukkaa. Juoksu kulki kevyesti ja maasto oli helppoa joskin syke näytti hieman korkeita lukemia. Saavutin Ronkaisen Markuksen. Vauhti tuntui sopivalta, joten lyöttäydyin samaan matkaan. Matka jatkuikin Oulangan maisemia ihastellessa ja Markuksen kanssa rupatellessa. Ilma tuntui lämpimältä ja otin buffin pois päästä ja käärin irtohihat ranteisiin. Takaa tuli jossain vaiheessa kaksi juoksijaa samaan ryhmään ja matkaa jatkettiin hieman suuremmalla joukolla. Matka etenikin samaan tahtiin mukavasti lähemmäs kitkajokivartta. Pitemmät pitkospuu osuudet ja jyrkät kivikkoiset alamäet oli kuitenkin minulle tällä kertaa aivan liian vaativaa maastoa ja jäin ryhmästä. Samalla matkanteko vaikeutui, kun vaativamman maaston lisäksi piti keskittyä paremmin reittimerkintöjen seuraamiseen.  Kitkajokivarsi oli vielä muutenkin haastavampaa ja lopulta alkoivat sitten vielä reidetkin kramppaamaan, kun en osannut juosta riittävän rennosti. Myös kengät lipsuivat Oroc nastakenkiä enemmän ja muutaman kerran kaaduinkin matkan aikana. Välillä kengän pohjat osoitti kitkajokea kohden, vaikka pudotus ei ollut kovin suuri niin ei sinne uimaan haluttanut lähteä. Jatkoin varovasti matkaa eteenpäin. Pieniä kramppeja tuli aina välillä ja ensiapua ei ollut tarjolla, kun suolat olivat jääneet hotellille ja myös juomat riittivät juuri ja juuri ekalle huoltopisteelle.  Jo ennen ensimmäistä huoltopistettä varmistui päivän tavoite: "Tänään ei taistella enää niinkään sijoituksista vaan nyt edetään rauhallisempaan tahtiin ja varmistetaan maaliin pääsy ".

Lopulta saavuin ensimmäiselle huoltopisteelle ja tankkasin sitten runsaasti sipsejä ja urheilujuomaa ja otin urheilujuoman lisäksi myös sipsejä pussukkaan mukaan. Matkanteko jatkui ja maastokin olisi taas ollut helpompaa juosta, nesteet imeytyivät hyvin, mutta jalat ei vaan oikein millään lähteneet enään toimimaan. Tasaisella pystyi jotenkin hölkkäämään, mutta ylä- ja alamäissä jouduin kävelemään .  Matka lyheni kuitenkin askel askeleelta ja lisää tsemppiä sain myös muilta juoksijoilta. Söin siinä kävellessä sipsiä ja join urheilujuomaa ja ajattelin, että kyllä nuo krampit sitten jossain vaiheessa hellittää. Pääsinkin sitten välillä juoksemaan ihan normaalisti, kunnes vastaan tuli polulle kaatunut puu. Aloin sitten sitä ylittämään ja sitten takareisi kramppasi: "Arghh...". Tämän jälkeen tapahtui kilpailun hienoin hetki ja jonkinlainen käännekohta, kun takana tuleva huomasi tilanteeni ja sain häneltä suolatabletteja ja tarjosi lisäksi myös geelejä. Tästä sain sekä henkisesti, että fyysisesti lisää buustia loppumatkaa varten: "Ei täällä todellakaan olla yksin liikenteessä". Suolatablettien lisäksi päätin tankata lisää energiaa, otin yhden Squeezyn supergeelin  sekä söin yhden suklaapatukan.

Konttaisen ylitys sujuikin sitten ongelmitta, joskin portaiden määrä tuntui loputtomalta. Viimeiselle huoltopisteelle saavuttaessa alkoi kova raesade ja silloin meinasi tulla vilu. Onneksi irtohihat sai helposti vedettyä takaisin käsivarsia lämmittämään. Huoltopisteellä suoritin samanlaisen tankkauksen kuin ensimmäisellä huoltopisteellä ja matka jatkui. Raesade meni nopeasti ohitse ja äkkiä siinä muutenkin lämpeni Valtavaaran rinnettä kavutessa. Takaa tuli kolmen ryhmä, jonka matkaan lyöttäydyin,  vauhti tuntui sopivalta. Valtavaaralle nousu sujui hyvin ilman kramppeja, joten suolatabletit ja nestetankkaus alkoivat lopulta vaikuttamaan. Valtavaaran huipuilla pysähdyin ottamaan muutaman maisemakuvan ja selfien muistoksi tästä hienosta  tapahtumasta.

Maalikin tuntui jo olevan ihan käden ulottuvilla. Kuvaamisen jälkeen kirin porukan kiinni ja jatkoin joukon hännillä. Nousu Rukalle oli jyrkempi ja vaativampi kuin olin ajatellut, mutta ilman kramppeja onnistui sekin.  Lopulta alkoi sitten viimeinen alamäki ja oli loppukirin paikka. Ajattelin ottaa alamäen kuitenkin rennosti, koska ei ole kivaa päättää kisaa mahdollisesti jälleen kramppaavilla jaloilla. Maalissa oli onnellinen, hyvävoimainen ja kiitollinen olo. Olinhan nyt kuitenkin kaikesta huolimatta juossut elämäni enimmäisen ultran!

Kiitoksia NUTS:lle hyvin järjestetyistä kisoista ja kanssa juoksijoille ja kannustusjoukoille matkan aikana saamistani tsempeistä ja erityiskiitokset... sen te kyllä tiedättekin!!!!!

"Lessons and learnt". Kantapään kautta opittua ja opiksi myös muille pitkän matkan kisoihin osallistuville;

- Välttäkää viimeisen illan säätelyä varusteiden kanssa. Pakatkaa reppu hyvissä ajoin ja varmistakaa, että kaikki tärkeä on mukana
- Nestettä/urheilujuomaa kannattaa ottaa mukaan reilusti. Mieluummin 0.5 litraa liikaa kuin liian vähän
- Jos tankkaa runsaasti voi samalla myös poistaa tärkeitä suoloja elimistöstä. Viimeisenä iltana ja aamuna ennen kisaa kannatta esim. ottaa 1-2 suolatablettia
- Vielä tiivistetysti edelliset: Suorituksen aikaisen riittävän nesteen, suolojen ja energian saaminen kannattaa suunnitella hyvin
- Irtohihat olivat kätevät vaihtelevassa kelissä
- Geelit kannatta tyhjentää valmiiksi pieneen pulloon niin ei tarvitse sotkea geelipakkausten kanssa juoksun aikana
- Tärkeimpänä ja ei vähäisimpänä: "LISÄÄ TREENIÄ" niin jaksaa paremmin pitkässä suorituksessa
- Toki listaa vois vielä jatkaa, mutta nämä nyt ainakin tuli ensimmäisenä mieleen

Kisavarusteet: Inov Race Ultra 290 kengät, pitkät juoksutrikoot, pyöräilypaita, irtohihat, buff, compressport säärystimet, DexShell Waterpoof sukat, Outdoor Researchin kevyet säärystimet,  CrivitSportin tuunattu reppu tarvittavine varusteineen, vyölaukku (puhelimelle)

Kisan aikana join/söin: Urheilujuomaa n. 4 litraa, 5 suolatablettia, runsaasti sipsejä, Squeezyn energia geelejä 5 kpl, suklaapatukan, huoltopaikoilla fasupaloja

Tulokset: http://nuts.fi/nuts-karhunkierros-2015-tulokset/#0_B174A0
Garmin data: https://connect.garmin.com/modern/activity/783215813
Instagram: https://instagram.com/samivalima/